Puoluevalinta oli mulle kova pala. Suuren puolueen valinta on yleisesti hyväksyttyä, mutta jostain syystä mikään niistä ei tuntunut oikealta. Ehdin nähdä liian monta takinkääntöä, enkä edes seurannut politiikkaa mitenkään aktiivisesti.
Lopulta kohtalo tai mikä lie ohjasi liittymään Vasemmistoliittoon. Pelkkä ajatuskin liittymisestä tuntui aluksi naurettavalta, enhän mitenkään voisi sopia sellaiseen puolueeseen, mitä ihmisetkin sanoisivat ja kuinka paljon saisin tästä tempusta kiviä niskaani, kun se tulisi ilmi.
Suurin este minun ja Vasemmistoliiton välillä oli kristinusko. Mielikuvissani tämä puolue oli läpeensä ateistinen, kaikki uskonnot kieltävä ja siten minulle täysin sopimaton paikka. Pohdin pitkään sitä, miten kristitty voisi koskaan sopia puolueeseen.
Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai. Ja pitkän pohdinnan jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että huolimatta Vasemmiston ateistisuudesta nimenomaa kristitty ei todella voi sopia minnekään muualle.
Mikään muu puolue ei nimittäin näin vahvasti puolusta heikkoja ja sorrettuja, tarjoa sellaista lähimmäisen rakkautta. Tosin puolueesta puhuttaessa lienee viisaampaa olisi lähimmäisen rakkauden sijaan puhua solidaarisuudesta.
Kun pappi saarnassaan kehoitti seurakuntaa toimimaan oikeudenmukaisemman maailman puolesta, oli valinta vihdoin selvä, sinne katosivat viimeisetkin rippeet epäilyksistäni puolueen suhteen. Missään muussa puolueessa en voisi oikeudenmukaisuutta samoin ajaa.
Suomi on jännä maa. Kristityt on täällä viime aikoina ajettu kivenkoloihin piiloon. Vasemmistolaisuus on kirosana. Rikkaat rikastuu, köyhät köyhtyy ja luonto nähdään pelkkinä euromerkkeinä. Johtavien poliitikkojen puheisiin ei käy luottaminen, takit kääntyy, leipäjonot pitenee ja tulevaisuus murenee käsiin.
En ehkä omilla valinnoillani yksin voi vaikuttaa kovinkaan moneen asiaan, vähemmistössä on aina kivisateen alla. Joukossa kuitenkin on voimaa ja mitä useampi uskaltaa julkisesti kertoa kannattavansa oikeudenmukaista maailmaa, jossa heikommista pidetään huolta, sitä lähemmäksi voittoa päästään. Tämän maailman asiat on kuitenkin ihmisen vastuulle jätetty huolehdittavaksi viisaasti ja taiten.
