Reetta Räty kirjoitti Ylen kolumnissaan kuinka "Kuntavaalitenteissä kysellään ihan vääriä asioita" (Yle, 23.1.2017) ja mainitsi sitten sen itselleen tärkeimmän teeman, joka kaikissa kuntavaalitenteissä jää huomiotta: "Miten mikä tahansa kunta voisi olla koti mahdollisimman monelle?" Räty esitti teemaansa monta hyvää mahdollista kysymystä ja minä vastaan tässä niihin omalta osaltani.
Yksi ehdottomista lempipaikoistani on Rantapuisto ja erityisesti Tuusulanjärven ranta. Voisin istua ihan tuntikausia vain järvelle tuijotellen. Erityisesti kesäillan hämyssä on rannassa taikaa, kunhan onnistuu sulkemaan puiston muun taustahälyn pois. Olen syntynyt Saimaan rannoilla ja kasvanut Pohjanmeren reunoilla, vesi ja tilan avaruus tuo omanlaisensa rauhan.
Tiedätkö miltä tuntuu muuttaa paikkaan, josta ei tunne ketään?
Kyllä tiedän, ja olen tehnyt niin monesti. Pienen elämäni aikana olen muuttanut niin monta kertaa, että kysyttäessä, mistä olen kotoisin, vastaan: "Mä en ole mistään kotoisin."
Mitä toimia tarvitaan, jotta kunta tuntuisi kaikille asukkaille omalta?
Lähestyn tätä kysymystä kuntaan muuttajan näkökulmasta, ja paikallisittain se lienee ihan pätevä näkökulma, kun rakentaminen on täällä kovassa vauhdissa ja väestönkasvu nimenomaa kuntaan muuton kannalta suurta.
Uuteen kaupunkiin muuttaminen on aina vaikeaa, menee helposti parikin vuotta, ennen kuin edes tarvittavat peruspalvelut alkavat löytyä vaivatta. Tätä voisi helpottaa keräämällä uudelle asukkaalle valmiin materiaalipaketin, oppaan, juuri tässä kaupungissa toimimiseen. (Ainakin yksi kunta on muuttohistoriani aikana tällaisen ihan postittanut uudelle asukkaalle kotiin).
Kodintuntu kuitenkin tulee ihan toisenlaisista asioista. Minä esimerkiksi tiesin, että mun koti on Järvenpää, eikä vain asuntoni täällä, kun kaupassa alkoi tervehtiä muutkin kuin kaupan kassa. Tarvitaankin helppoja mahdollisuuksia tutustua muihin kaupungin asukkaisiin.
Mistä sait viimeksi kalan?
Prisman hyllystä. Kalatiskikin löytyisi sieltä tai Citymarketista, ja onhan täällä (jossain täällä) ihan Kalatalo, josta kuulemma saa hyvää palvelua. Edellisen kalan meille toi anoppi, oli jonkun sukulaisen ihan itse kalastama.
Pitääkö bussikuskia moikata?
Kyllä mun mielestä pitää ja kiittää kyydistä myös, vaikka ei kaikki niin tee. Sen verran vähän täällä on bussissa matkustajia, ettei parilla ystävällisellä sanalla edes palvelua pahemmin hidasta. Saa vielä hyvän mielen kyydin päälle molemmat, sekä minä, että kuski.
 |
| Kuvaaja: Karita Brun |
Ketkä ovat kavereitasi?
Lasten kautta on tullut kavereiksi toisten lasten vanhempia, vanhempaintoiminnasta tarttuu väkisinkin ihmisiä mukaan. Politiikan harrastelu on tietysti tuonut mukanaan ihan kivoja kavereita myös. Toki olen onnistunut roikottamaan joitakin ihmissuhteita vuosien ja paikkakuntien läpi, joten kavereita, tuttavia ja ystäviä löytyi jo valmiiksikin. Joku on jopa muuttanut tänne jälkeeni.
Milloin viimeksi kehuit tuntematonta kadulla?
Harvoin varmaan tulee suoranaisesti kehuttua, mutta viimeisestä avuntarjouksestani tuntemattomalle kadulla ei varmasti ole edes viikkoa. Kehumisen kynnys on kova (paitsi jos puhutaan lapsista), mutta apua tarjoan, jos joku näyttää sitä olevan vailla.
Oletko nukkunut kaupunginteatterin katolla?
Sitä en kyllä ole tehnyt koskaan, mutta päivätorkkuja on kyllä otettu puistossa Sibeliuspatsaan juurella kirjaston nurkilla.
