Sillä tavalla. Nopeasti kuvittelisi kyseessä olevan jälleen yksi vaalimainos, mutta ei hätää. Tämä ei ole vaalimainos. Tämä on pohdintaa siitä, mitä kolmen entisen valtion omistaman toiminnon yksityistäminen on tehnyt ja kysymys siitä, kenen tämä sekoilu kuuluu maksaa. Luojan lykky, että Alko on sentään edelleen ihan vain Alko. Olisi otsikko muuten venynyt vallan ylipitkäksi.
Caruna - Hyvää energiaa.
Sillä tavalla. Veikkaan aika harvan saaneen Carunasta kovin hyvää energiaa, jos siis sähkö lasketaan pelistä ulos. Valtion luovuttua sähköverkon omistuksesta taisi energian siirtohinnat kivuta pilviin. Carunassa vedotaan tuleviin investointitarpeisiin ja niihin varautumiseen, eduskunta nostaa sallitun voiton määrää ja kas, kuinka taas nousee siirtohinta. Yksityinen sähköverkko, jos sitä haluaa muut käyttää, se maksaa. Vaalienkin aikaan kovasti hoetun lausahduksen voisi toistaa tässä. Osakeyhtiön tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Sopiiko valtion toiminnalle välttämätön infra voitontavoittelulle? Mitä tapahtui lupauksille siitä, että siirtohinnat eivät nouse? Ja kuka kumma kuvitteli yksityisen sektorin hoitavan infran halvemmalla, kun yksityinen sektori aina (tai ainakin lähes aina) sijoittaa rahansa kullan kiilto silmissä. Hyvää energiaa, ehdottomasti, kannattavaa omistajataholle. Loistavasti valittu slogan.
VR - Yhteisellä matkalla
Jos tässä jotain positiivista viime aikojen uudistuksista on keksittävä, niin se, että ehdottomasti matkustajien yhteenkuuluvuuden tunne ja yhteisöllisyys on lisääntynyt. Ei kuitenkaan VR:n eduksi. On nimittäin niin, että päästäkseen VR:n kanssa yhteiselle matkalle tarvitaan ensin junalippu. Ja siitä onkin kesän myötä VR tehnyt kivan hippa-piilosleikin asiakkaidensa ajankuluksi. Suomalainen, joka mielellään asemalla seisoisi junaansa odottamassa kaukana muista avustaakin nyt muita matkustajia lippuautomaatin käytössä (tai jopa ostaa kortillansa ventovieraalle matkustajalle lipun, ja saa siitä vastineeksi käteistä, koska raha ei enää ole pätevä maksuväline). Suomalainen etsii nyt yhdessä toisten matkustajien kanssa lähintä R-kioskia, ja harvinaisten aseman lipunmyyntien yhteydessä käy yhdessä toisten matkustajien kanssa keskustelua siitä, miten niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin junalipun ostamisesta on voitu tehdä näin vaikeaa.
VR:n asiakaspalvelija kasvotusten naama peruslukemilla ehdotti minulle mm. että lapseni (joilla ei siis ole pankkikortteja) ostaisivat lippunsa älypuhelimillaan. Iltalehteenhän minä perheineni juuri halusinkin varoittavaksi esimerkiksi siitä, kuinka oma luottokortti on järkevää asettaa lasten puhelimiin maksuvälineeksi, eikö. Tarjottu on myös vaihtoehtoa ostaa liput verkkokaupasta ja noutaa ne sitten asemalta. Hmm. jos ostan liput lapsille verkkokaupasta ja noudan ne asemalta, enkö saman tien voisi ostaa lippuja suoraan asemalta?
Jos sitten käy niin, että junalipun jollain konstilla onnistuu hankkimaan (ja kannattaa saman tien ostaa myös paluulippu, koska määräasemalla ei välttämättä olekaan minkäänasteista lipunmyyntiä, edes automaattia, verkkokauppa saattaa olla huollossa ja mikälie Beta-sovellus todellakin on sellainen, rahat sille kelpaa, mutta lipun se saattaa toimittaa vasta viikonkin päästä. Onneksi HSL-alueella mobiililipun saa helpommin, jotta aina voi maksaa extraa siitä, että käy vaikka Helsingissä kääntymässä varmemman lipunmyynnin perässä...
Lippuongelman ratkettua alkaa sitten se yhteinen matka VR:n kanssa. Konduktöörit välttelee matkustajia nyt pareittain, eikä apua esimerkiksi lastenrattaiden kanssa ole enää luvassa henkilökunnalta, koska todennäköisyys osua samaan junaan ja vaunuun konnareiden kanssa on aika lähellä nollaa. Ennen sentään tiesi, että apua sai tarvittaessa lipunmyyntivaunusta. Puhumattakaan nyt näistä tyypillisistä VR:n ongelmista, Venaa Rauhassa.
On se vaan hyvä, että Järvenpää ei liittynyt HSL:n alueeseen. Meillähän saattaisi olla nyt käytössä esimerkiksi matkakortti, jolla lippunsa voisi maksaa pankkikortiton lapsikin ihan itse. Sehän olisi aivan liian helppoa ja mutkatonta. Mutta onneksi tällä Yhteisellä matkalla voidaan sentään olla matkustajat yhdessä sitä mieltä, että taas kiipeää VR takapuoli edellä puuhun. Ja toivoa kilpailijaa raiteille pikaisesti.
Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä:
Posti - Sujuvampi arki.
Oottakaa jooko hei pliis hetki, että kerään itseni hekottamasta täältä lattialta.
Onhan se ihan faktaa, että kirjepostin määrä on tässä vuosien mittaan vähentynyt huimasti. Omaan postilaatikkoon tulee enää mainosten lisäksi lähinnä laskuja (koska en ole löytänyt pomminvarmaa tapaa saada sähköpostilaskut säilymään sähköpostissa ja löytymään sieltä maksun hetkellä enkä myöskään halua laskuja suoraan verkkopankkiin, koska käytän laskujen maksamiseen paria omaa ja vielä miehen verkkopankkia sen mukaan, missä on rahaa, riippumatta siitä, kenelle lasku on osoitettu) ja satunnaisia kutsu-, kiitos- ja onnittelukortteja.
Paketit koosta riippumatta on aina noudettava postin toimipisteestä, eikä edes siitä lähimmästä vaan postinumeron osoittamasta. Ja kun joku onneton erehtyy lähettämään paketin lapsen nimellä, tarvitaan lapselta valtakirja siihen, että äiti voi paketin lunastaa. Vuoden vanhalta allekirjoituksen pyytäminen valtakirjaan tuntuu melkoisen koomiselta, mutta hei, tämä on Sääntö-Suomi.
Tiistaisin ei enää postia jaeta, ja eduskunta päättänee pian siitä, että kolmipäiväinen jakelu riittää. Se vähäkin posti, mikä laatikkoon tulee, on monesti naapurin postia, näyttäähän nuo asunnon numerot ihan samalta, sama kai se, lukeeko kuoressa kenen nimi ja kolmonen, vitonen, kutonen, kasi vai yhdeksikkö. Sitä naapureiden postia jakaessa oikeisiin laatikoihin ja täysin väärään taloyhtiöön tulleen postin päälle rustaillessa, että yrittäkäähän uudelleen ja sitä sitten postin laatikkoon tai toimipisteeseen toimitellessa ehtii hyvin kiittelemään onneaan, että ainakaan näitä lähetyksiä ei oltu unohdettu hissiin tai kipattu roskikseen.
Ja onhan se arki sujuvampaa hei, kun posti leikkaa nurmikot ja hoitaa vanhukset. Ja kiskoo postimerkistä hinnan joka itkettää jo tällaista vanhusta, joka kirjeenvaihdon kultavuosina nuoruudessaan sai merkin markalla. Nyt siihen ei enää eurokaan riitä.
Kyllä mä nyt Sotesta tässä sen verran näiden yksityistämisien ja yksityistämisien seurausten jälkeen haluan kysyä, että millähän logiikalla se nyt säästöjä tuo asiakkaillensa. Ei ne sote-lafkatkaan nimittäin hyväntekeväisyyttä aio tehdä, todellakaan. Voittoa vaan ja omistajan taskuun. Ja tuskinpa vaan muuttuu sujuvammaksi sekään, kun ei nämä muutkaan, yksinkertaisemmatkaan perustoiminnot siinä ole onnistuneet.
Tsempin toivottelut täältä Carunalle, VR:lle ja Postille palveluiden saamisessa sloganien lupailemalle tasolle.
