Ei kaikki kultaa, mikä kiiltää

Ilokseni luin tänään Ylen uutisvirrasta, että Suomi on nyt jättänyt taantuman taakseen (Yle, 13.12.2016). Uutisessa Suomen Pankki kuitenkin linjaa, että talouskasvun suurimpia jarruja ovat pitkäaikaistyöttömien suuri määrä ja syrjäytyvät nuoret aikuiset. Yksityinen kulutus aka ostovoima ja investoinnit pitävät talouskasvua yllä, mutta Suomen rakenteelliset ongelmat ja väestön ikääntyminen hidastavat sen silti muuhun euroalueeseen verraten olemattomiin. Julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä on yhä ratkaisematta.

Nykyinen hallitus ja kuntien valtuustot ovat etsineet ratkaisua julkisen talouden kestävyyteen. Harmillisesti tehdyt ratkaisut ovat monesti lyhytjänteisiä, vaikutusten arviointi riittää vain kunkin vaalikauden loppuun, jos edes sinne saakka. Lisäksi nuo ratkaisut ovat monesti kuin olisi terveyskeskuslääkärin juttusilla käynyt, oiretta hoidetaan, mutta syytä ei selvitetä tai edes yritetä korjata.

Ei niin kauan aikaa sitten katselin täällä Järvenpäässä ihastuneena ympärilleni. Meillähän elvytetään (ja vielä velaksi, olipa se sitten hyvä tai huono juttu)! Missä tahansa kulkikin, minne tahansa katsoikin, oli ympärillä rakennustyömaata. Perinteistä elvytystä parhaimmillaan, tarjotaan työtä ja sitä kautta hyvinvointia rakentamalla heikossa suhdanteessa.

Viimeistään eilinen kaupunginvaltuusto kuitenkin havahdutti miettimään asioita hieman toisesta näkökulmasta. Itselleni tuli valtuuston kokousta seuratessa ensimmäisenä mieleen tarina Hölmöläisten peitosta, jos kohta järvenpääläinen hölmöläisten peitto lyhenee jokaisella jatkamisyrityksellä. Järvenpää-ryhmässä Facebookissa joku toinen puolestaan kommentoi Yksin kotona 2-leffan sanoin: "Minkälaisia idiootteja täällä oikein on töissä? - Maailman parhaat."

Kaupungin budjetti ensi vuodelle vahvistettiin eilen. Subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta täällä ei tarvitse unelmoidakaan, eikä se minään yllätyksenä tullut. Yllätyksenä sen sijaan tuli HSL-lipun kallistuminen asukkaille seitsemällä kymmenellä eurolla kuukaudessa. Kaupunki luopuu HSL-subventaatiosta perusteenaan, että käyttäjiä on ollut vain 450 ja syntyvät säästöt vuodessa ovat 240 000 €. Säästöjen laskelmia tivattaessa jälkikäteen kävi kuitenkin ilmi, että laskelmissa oli iloisesti unohdettu palkansaajan mahdollisuus vähentää työmatkakulunsa julkisen liikenteen hinnan mukaan, ja näinpä taas saavutetut säästöt todennäköisesti osoittautuvatkin verotulojen menetyksiksi niissä määrin, että säästöt ja paljon muutakin tulee siinä syödyksi. Lisäksi tietysti yksityisautoilu kokee todennäköisesti nopean kasvun, koska julkisilla Helsinkiin töihin menevä maksaa jatkossa työmatkoistaan 300 €/kk. Autoilu on halvempaa.

Samalla päätöksellä on myös unohdettu mahdolliset vaikutukset toimeentulotuki-menoihin, sillä vaikka raha jatkossa tulee tuen saajalle Kelasta, on sen maksaja edelleen kaupunki. Unohdettu on myös työttömien työllistymisen mahdollisuudet ja halukkuudet, pienipalkkaisesta työstä ei jää käteen työmatkakulujen kasvun jälkeen käytännössä mitään. Sen sijaan, että purettaisiin mahdollisia työllistymisen esteitä, niitä nyt rakennettiin lisää.

"Maailman parhaat idiootit" täällä päättämässä arjen asioista siis. Kuntavaalit tulevat huhtikuussa, äänestämällä voi vaikuttaa. Ja sitä paitsi. Vielä on aikaa lähteä ehdolle.

Sukupuolten välinen tasa-arvo perusopetuksessa

Kun opetushallitus jokin tovi sitten julkaisi oppaansa sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi perusopetuksessa, kohisi uutisotsikot sitä, kuinka jatkossa tyttöjä ja poikia ei enää saa kutsua tytöiksi ja pojiksi. Huolimatta siitä, että kahdeksankymmensivuisessa oppaassa ei ollut ensinkään kyse tästä, vaan oppilaiden yksilöllisten erojen huomioimisesta sukupuolistereotypioiden sijaan, näyttää nyt pahasti siltä, että ainut käytäntöön todella siirtynyt asia on lehtien suuret otsikot ja sosiaalisen median kuohunta.

Opetushallituksen opas sen enempää kuin lakiin kirjattu velvoite laatia jokaiselle oppilaitokselle oma tasa-arvosuunnitelma 1.1.2017 mennessä ei ole aiheuttanut korjausliikettä mitä suurimmissa määrin epätasa-arvoiselle perusopetukselle.

Toistuvasti useamman lapsen vanhempi törmää tilanteisiin, jossa lapset yleistetään vain oman sukupuolensa edustajiksi, Wilmat ja Helmet paukkuvat viestejä siitä, kuinka pojat nyt taas ovat olleet poikia, ja kuinka tytöillä on omat supinapiirinsä. Hartaalla kyselyllä saattaa ehkä saada selville sen, oliko oma mussukka tällä kertaa mukana sukupuolensa tyypillisessä toiminnassa.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen tulisi vahvistaa lasten mielissä käsitystä siitä, että tapoja edustaa omaa sukupuoltaan on yhtä monta kuin on oman sukupuolen edustajiakin. Silti päiväkodeissa vuodesta toiseen vietetään Tyttöjen päivää kauneus- ja hemmotteluteemalla ja eräässä koulussa vastikään ohjattiin tytöt tutustumaan kosmetologi-koulutukseen ja lakkauttamaan kyntensä poikien saadessa matematiikan opetusta.

Upean uuden perusopetussuunnitelman ja suurten tasa-arvopuheiden jälkeen on surkuhupaisaa todeta jälleen kerran, että siitä puhe, mistä puute. Vanhat asenteet istuvat tiukassa ja yksilöllisyyden huomioiminen ohi oppilaan sukupuolen on vielä lapsenkengissä.

Aidosti tasa-arvoisessa perusopetuksessa jokaista tuetaan yksilöllisten kiinnostuksen kohteiden, heikkouksien ja vahvuuksien pohjalta ohi ulkoisesti esitetyn sukupuolen. Sekä tasa-arvosuunnitelma että uusi perusopetussuunnitelma vaatii tarkoitetulla tavalla toteutuakseen lisää resursseja niin ryhmäkokojen pienentämiseen kuin henkilökunnan lisäkoulutukseen. Tällä hetkellä kumpikin suunnitelma on jäämässä vain kauniiksi sanoiksi paperille.

Panostetaan peruskouluun ja tasa-arvoiseen perusopetukseen, siirrytään vihdoin 2010-luvulle.