Ei Kätilöopiston sulkeminen yllätys ole

"Mutta missä mä synnytän?" Sitä pohtii lähes jokainen tuleva äiti. Taannoinen päivystysasetus lakkautti lukuisia pieniä synnytysosastoja ympäri maan. Uudeltamaalta lakkautettiin Tammisaaren pieni ja kodinomainen yksikkö, perhekeskeisyydestään tunnettu, jonka moni valitsi pidemmänkin matkan takaa juuri sen valtavirrasta poikkeavien metodien vuoksi. Lakkautuksen alle jäi myös Porvoon yksikkö ja uhka leijuu Lohjan yllä, on jopa käväissyt Hyvinkään päällä.

Tää on Hyvinkäältä

Selasin eilen uutisia tyrmistyneenä. Tuntui melkoiselta vitsiltä, että Kätilöopiston lakkautus on taas otsikoissa. Ymmärrän sisäilmaongelmien vakavuuden ja väistötilojen tarpeellisuuden, toki, mutta voi mikä ajoitus! Ensinnäkin Kätilöopiston tilojen sulkemisesta puhuttiin tosissaan jo vuonna 2014 (linkki Iltalehden uutiseen aiheesta). Toisekseen Naistenklinikan synnytykset olivat valtaosin Kätilöopiston tiloissa remontin aikana ja tuo remontti valmistui helmikuussa (linkki Helsingin Sanomien uutiseen). Kun Facebook täyttyi eilen päivittelystä siitä, miten tällaiset sisäilmaongelmat voivat tulla yllätyksenä, jäin minä lähinnä hämmästelemään ihmisten muistin lyhyyttä ja kykenemättömyyttä yhdistellä asioita toisiinsa. Vaikka tokitoki on mahdollista, että ongelmien laajuus paljastui nyt vasta maaliskuussa tehdyissä tutkimuksissa, kuten eilinen uutisointi kertoo (HS 26.4.17)

Tää Kätilöopistolta

Seurattuani tässä vuositolkulla nimenomaa poliittista tahtotilaa synnytysosastojen osalta, en usko, että äkilliseltä näyttävässä päätöksessä Kätilöopiston lakkauttamisesta on mitään äkillisyyttä ensinkään. Väitän, että nyt julkisuuteen lasketuista sisäilmaongelmista on tehty keppihevonen, jolla yksi Uudenmaan kolmesta suuresta synnytyssairaalasta saadaan ajettua pysyvästi alas. Sitä todella suunniteltiin jo vuonna 2014, mutta suunnitelmat hautautuivat ensinnäkin kovan some-vastustuksen ja toisaalta Naistenklinkan remontin alle sekä päivystysasetusmylläkkään. Valmistelu on varmasti jatkunut siitä huolimatta. Nyt Naistenklinikan tilojen valmistuttua voidaan todeta väistötilojen löytyvän ja suunnitelmaa voidaan lähteä ajamaan täydellä höyryllä. Naistenklinikalle väistössä ei kuitenkaan ole kyse väistöstä. Tästä väistöstä tulee pysyvä.

Hyvinkäältä

Mitäkö siis vastaisin tulevalle uusimaalaiselle äidille, joka pohtii synnytyspaikkaansa? Rehellisesti: turha miettiä. Synnytät siinä sairaalassa, johon satut mahtumaan silloin, kun synnytys lähtee käyntiin tai matkalla, koska et saa sairaalasta lähtölupaa ajoissa synnytysosastojen ruuhkaisuuden vuoksi. Tosiasiassa en sanoisi mitään, tai vertailisin kiltisti vesiammetta puolapuihin, kuten tuollaisessa tilanteessa on tapana tehdä.

Kova fakta on kuitenkin se, että myös Uudellamaalla sairaalan ulkopuolella tapahtuneiden suunnittelemattomien synnytysten määrä on kasvanut (matkasynnytyksistä voi lukea jutun lopussa olevista linkeistä lisää). Suurella täyttöasteella pyöriviä synnytysyksiköitä ei siis mitenkään voida perustella yksinomaa potilasturvallisuudella, vaikka poliittiset päätöksentekijät niin vakuuttavat. Kyse on ennen muuta säästöistä.

Hyvinkäältä

Seitsemän lapsen äitinä, seitsemän erilaista synnytystä takana, en voi kuin ihmetellä sitä, miksi ihmiselämän suurin ihme tahdotaan pelkistää pelkiksi euroiksi ja miksi euroja pidetään potilasturvallisuutta, inhimillistä kärsimystä tai turvallista perhe-elämän alkua tärkeämpinä. Kun minulta kysytään, miksi syntyvyys jatkaa laskuaan ja mitä sille pitäisi tehdä, en voi kuin todeta: "Katse peiliin nyt, päättäjät!"

---
Linkit matkasynnytysuutisointeihin:
Synnytysosastojen sulkemiset näkyvät matkasynnytysten yleistymisenä (HS 21.5.16)
Yhä useampi syntyy matkalla sairaalaan (Uusimaa 13.1.17)
Tien päälle syntyneet (vauva.fi)
Ja uutisointia sekä tilastoja löytää googlella vaikka kuinka paljon lisää.

Yhden luvun loppu on seuraavan alku

Kuntavaalit 2017 on nyt käyty ja tulokset huudeltu pitkin maailmaa, niin että kaikki varmasti jo tietävät Järvenpään vasemmiston säilyttäneen kolme paikkaansa ja kannatuksen kasvaneen prosentilla. (Se meinasi yli kahtasataa ääntä enemmän kuin kuntavaaleissa 2012). Tehtiin hyvää työtä, eikä osaston tavoitteesta (neljäs valtuustopaikka) jääty kovinkaan kauas.

Tähän leikkiin lähtiessä ajatus toki oli, että täysillä pusketaan ja valtuustopaikka tietysti tavoitteena. Pari viikkoa sitten avasin silmät ja rupesin pohtimaan kuinka hullun hommaa tämä todella on. Katselin paljonko ehdokkaat ympärillä tekivät ja totesin, että vaikka annan kaiken annettavissa olevan ja enemmänkin, se ei vain tule riittämään. Täysillä painettiin silti loppuun asti, tietysti, ja kyllä katson oman tulokseni (43 ääntä, hyväksyttyjä ääniä tässä kylässä 18 430) olleen ihan henkilökohtainen vaalivoitto. Se on ekakertalaiselle hyvä tulos. Voitoksi tällainen tulos muuttuu, kun alkaa kuunnella kommentointia ympäriltään. Meillä on takanamme ihan mieletön tukijoukko, ei ehkä kooltaan mitenkään suuri, mutta aidosti meistä välittäviä. Stressin ollessa pahimmillaan tammikuun lopulla vanhin lapsista kiteytti asiansa ytimekkäästi. "Kaikki se millä on väliä, on olemassa tuloksesta riippumatta." Jep. Tässähän nämä lapset jaloissa edelleen ja kuin ihmeenkaupalla mieskään ei lähtenyt kävelemään. Voi vaalihulluutta.

Ennakkoääniä odotellessa vähän jännitti

Miten olisi voinut päästä parempaan tulokseen? No jos olisi rahaa, aikaa ja valtaa niin kuin on mieli niin... Ilman liian suuria henkilökohtaisia uhrauksia ei mitenkään. Tästäkin tuloksesta maksettiin melko kova hinta.

Mielessä siintää kuitenkin tulevat maakuntavaalit. Ja tietysti niitäkin lähdetään tekemään läpipääsy mielessä. Ehkäpä nyt yhden oman vaalikampanjan tehneenä osaa pohtia mm. lastenhoidollisia kuvioita hieman toisesta näkökulmasta. Organisointi on kampanjan a ja o, ja tästä kerrasta tuli tehokkaasti opittua, että suurperheen äidin pyrkiessä politiikkaan on nimenomaa arjen organisointiavulle kova tarve.

Taistelu turvallisen ja sujuvan arjen puolesta ei suinkaan pääty tähän. Kiitos äänestäneille ja meitä eteenpäin tsempanneille. Ilman teitä ei oltaisi tässä.

Kaduilla puhuttua

Suureksi seikkailuksi tätä ehdottomasti on voinut kutsua. Ennakkoäänestys on lopuillaan ja varsinaiseen vaalipäivään on enää hetki. Vaalityö on heittänyt eteen toinen toistaan ihmeellisempiä asioita ja monia mielenkiintoisia keskusteluja. 

Kaupungin esteettömyys, varhaiskasvatus ja perusopetus ovat puhuttaneet paljon. Ihan lempiaiheitani, vaikkei se täältä blogista ehkä niin näy, arjen jokaisessa päivässä vahvasti läsnä. 

Toimivassa kaupungissa fyysisen liikkumisen rajoitteet eivät ole este kodin ulkopuoliseen toimintaan osallistumiseen ihan täysivaltaisena ihmisenä. Järvenpäässä kuitenkin törmää tuon tuosta esimerkiksi jyrkkiin rappusiin ja niiden vielä jyrkempiin luiskiin tai luiskien puutteessa hisseihin, joiden kerrosmerkinnät ovat epäselvät ja jotka vielä tämän lisäksi tuntuvat olevan toistuvasti epäkunnossa. On käytetty kapeita ja painavia ovia, ovenavausnappuloita sijoitettu niin korkealle, ettei pyörätuolista yllä. Ja kuin kirsikkana kakun päällä, uuden ihastuttavan terveystalomme JUSTin toimintoja suunnitellessa on unohdettu näkörajoitteiset kaikkialla muualla paitsi hississä.

Varhaiskasvatukselle eli sujuvasti suomeksi päivähoidolle on käynyt kaupungissamme vähän hassusti. Ryhmäkokoja kasvatettiin ja subjektiivinen päivähoito-oikeus rajattiin, minkä seurauksena ryhmäkoot kasvoivat osin vielä vähän lisää. Osa-aikaisen päivähoidon maksuja korotettiin maaliskuun alusta. Käyttöön otettu sähköinen hoitoaikojenilmoittamis-lomake, joka toimii vain yhdellä selaimella ja vain tietokoneella. Menossa on rankka päivähoidon yksityistäminen kaupungin ottaessa palvelusetelin käyttöön ensi syksynä. Meillä on kyllä päiväkodeissa töissä ihan mahtavaa henkilökuntaa, ammattilaisia, jotka varmasti tekevät parhaansa. Ja sitten siellä on koko joukko vaihtuvia sijaisia, joista ei vanhempana kärryillä pysy (pysyneekö lapsetkaan). Hyvä tietysti, että on sijaisia. Kurjaa, että vastassa on aina uusi vieras ihminen. Varhaiskasvatuksesta voisi kirjoittaa pitkään ja hartaasti monesta näkökulmasta, vuosien ja kuntien välisistä eroista. Varmaa on se, että laadukkaaseen (ja miksei esiopetuksen tavoin osin maksuttomaan) varhaiskasvatukseen meillä on pitkä matka ja tulevalla valtuustolla riittää tämän parissa töitä.

Perusopetuksen osalta tämän kaupungin ongelmana näyttäisi olevan tasalaatuisuuden puute. Yhtäältä meillä on suuria ryhmiä, koulunkäynninohjaajia ei juuri lainkaan käytettävissä, puolipäiväinen erityisopettaja, terveydenhoitaja tavattavissa kahtena päivänä viikossa ja virta jatkuvasti vaihtuvia sijaisia. Siellä sitten ihmetellään vanhemmille, kun ei opettamisesta meinaa tulla mitään tällä uudella opetussuunnitelmalla. Ja toisaalta meillä on kouluja tai ainakin luokkia, joiden resurssit ovat kohdillaan. Hyviä kouluja on jokainen kaupungin kouluista, mutta tasalaatuisuuteen täytyy kiinnittää huomiota. Oppilaan arpaonnella ei nimittäin pitäisi olla vaikutusta siihen, minkälaista opetusta peruskoulu tarjoaa.

Paljon on keskusteltu myös esimerkiksi siitä, kuinka kaupungin taloushallinnon ulkoistaminen ei todellisuudessa tuo säästöä, miten luonto saadaan pysymään lähellä kaupunkia ja vaikkapa asumisen korkeasta hinnasta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Sunnuntai-iltana selviää, minkä ryhmän johdolla kaupunkia seuraavaksi kehitetään. Odotan mielenkiinnolla.