Ysiluokkalaisen tyttären kommentti tietokoneella tehtävistä koulutöistä pysäytti: "Äiti, saanko tulostaa tuon mun koulutyön sun koneelta? Mä kyllä vähän inhoan näitä koneella tehtäviä isoja töitä, kun kaikilla meidän koulussa ei ole konetta, jolla niitä vois tehdä, eikä se oikein kirjastossakaan onnistu, en mä omasta puolestani, mutta niiden muiden."
Ensinnäkin, hänen koulutovereissaan todella on heitä, joilla tietokonetta ei ole kotona käytettävissä lainkaan. Kaikki isot koulutyöt on tehtävä kirjastossa, jossa koneet on jatkuvasti varattuja ja ympäristö häiriötekijöitä täynnä. Koneet on varattava etukäteen ja niillä saa olla vain rajallisen ajan yhtäjaksoisesti. Tee siinä sitten tuntikausien kirjallista työtä huolella ja ajatuksella. Ja toisekseen opettajat tahtovat työt printteinä käteensä ja tekevät hyvin selväksi sen, etteivät tulosta oppilaiden töitä kuin äärimmäisissä poikkeustapauksissa eivätkä mielellään silloinkaan. Käsinkirjoitetut työt eivät kelpaa.
Koulussa tehdään paljon töitä älypuhelimia hyödyntäen, mutta näihin töihin järjestyy tarvitsevalle aina käyttöön tabletti. Eikä tarvitse edes kertoa, ettei ole puhelinta tai varaa siihen, aina voi olla akku loppu tms vähemmän leimaavaa. Miksi tietokoneita ei vastaavalla tavalla ole koulun puolesta oppilaille käytössä? Miksi sen kirjaston koneella työnsä tekevän on vielä maksettava tulostuksesta kirjastolle?
Tasa-arvoon peruskoulussa on vielä todella pitkä matka ja opetussuunnitelmia tehtäessä on unohtunut päättäjiltä ja opettajilta se, että kynästä ja paperista luopuminen väkisinkin syrjäyttää osan oppilaista jo peruskouluvuosina. Vaikka eletään digiajassa paperittomien toimistojen keskellä, ei kaikilla tosiaan ole kotona tietokonetta.
Perusopetuksen oppilaiden tasa-arvoon on törmännyt paikallisessa kuntapolitiikassa terveysnäkökulmastakin. Omat koululaiseni ovat oppilaina kaupungin kolmessa eri (sisäilmaongelmaisessa) koulussa, neljästä koululaisestani kaksi oireilee. Kaikkien lasten kouluista pahiten oireilevat on siirretty väistötiloihin ja loput sinnittelevät miten kuten tiloissa, joista löytyy ongelmaa toisensa jälkeen. Suuressa viisaudessaan kaupunkimme päättäjät nimittäin päättivät, että vain ne ne pahiten oireilevat lapset, joiden vanhemmat siirtoa vaativat, siirretään puhtaisiin tiloihin. Ymmärrän kustannuskysymyksen tässä hetkessä, mutta en mitenkään voi käsittää tätä venäläistärulettia lasten ja henkilökunnan terveydellä. Terve oppimisympäristö toimivine ilmanvaihtoineen ja sopivine äänimaailmoineen kuuluu kaikille oppilaille. Ei vain niille, joiden vanhemmat kovaäänisimmin vaativat.
Haluan nähdä päivän, jolloin päättävien tahojen mieleen muistuu ikivanha fakta. Suurin hätä on äänetön. Eniten apua tarvitsevat ne lapset, olipa kyse tietokoneista tai terveistä koulutiloista, joiden avunpyyntö jää kuulematta.
Siksipä Järvenpäässä on pikaisesti tehtävä päätökset lasten siirtämisestä terveisiin tiloihin ja koulutöiden tekemisen mahdollistamisesta jokaiselle oppilaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti